Saviniemen laulu

Sanat Pertti Rainio
Sävel “Sellanen ol’ Viipuri”

Missä luonto Reutsinkadun
laitamilta lailla sadun
laskeutuu lahden rauhalliseen rantamaan,
siellä meri syleilyllä
pitää perinteitä yllä.
Vähällä ei aarteitansa suostu antamaan.
Mökit, pihapiirit, puistot
nostaa mieliin monet muistot,
avaa riu´ut veräjästä haaveilujen haan.

Mailla sorjan Saviniemen
viihtyy nykyinenkin siemen
luoden kasvullansa uutta
arkipäivän mukavuutta.
Vanha vaikka uudet muodot saa,
turmella ei voi se tunnelmaa.
Asukkaat kun vartioi,
henki muuttua ei voi.
Saviniemen laulu soi!

Muuttuneet on vuotten mennen
paikat, joissa toimi ennen
teollisuus, luoden tulevaisuutta tään maan.
Vaihtui toimintojen laatu.
Vanhan tilalle on saatu
laitoksia, jotka tärkeimmät on lajissaan.
Vaikka maisemat on toiset,
kaislikot ja kallioiset
rannat kutsuu vielä juhannuksen juhlintaan.

Mailla sorjan Saviniemen
viihtyy nykyinenkin siemen
luoden kasvullansa uutta
arkipäivän mukavuutta.
Vanha vaikka uudet muodot saa,
turmella ei voi se tunnelmaa.
Asukkaat kun vartioi,
henki muuttua ei voi.
Saviniemen laulu soi!

Luonnon kauneutta siellä
Savilahden rantatiellä
tarkkaavalle kulkijalle aina tarjotaan.
Sydämen jos täyttää lempi,
myöskin paikka varjoisempi
löytyy, jossa häiritsee vain linnut laulullaan.
Ellei riitä rannan tenho,
laiturissa oottaa venho,
joka kantaa yli aavan saareen suojaisaan.

Mailla sorjan Saviniemen
viihtyy nykyinenkin siemen
luoden kasvullansa uutta
arkipäivän mukavuutta.
Vanha vaikka uudet muodot saa,
turmella ei voi se tunnelmaa.
Asukkaat kun vartioi,
henki muuttua ei voi.
Saviniemen laulu soi!