Veturitallin vanhin osa valmistui vuonna 1927

Haminan rata oli alun perin yksityinen rata, jonka rakentamisesta vastasi Järnvägsaktiebolaget Fredrikshamn -niminen rautatieyhtiö. Rata avattiin liikenteelle vuonna 1899, jolloin rataosuus erkani Kouvolan–Kotkan radalta Inkeroisten rautatieasemalla. Rata siirtyi valtion omistukseen vuonna 1916.  Vanhan Haminan radan varrelta löytyvät Hykkyrä, Sippu, Toukosuo, Liikkala, Metsäkylä, Klemola, Reitkalli, Tikkamäki, Kivelä, Hamina. Tämä rataosuus oli käytössä aina vuoteen 1984, jolloin Juurikorven ja Haminan välinen nk. JuHa-rata otettiin käyttöön. Henkilöliikenne Haminaan lopppui 1968.

Kääntöpöytä tallin edessä

Veturitalli kääntöpöytineen rakennettiin Ludviginkadun ja Mannerheimintien kulmaukseen v. 1927. Vanhaan talliin mahtui kaksi höyryveturia. Siellä ne huollettiin ja lämmitettiin valmiiksi ajoon.  50-luvulla rakennettiin veturitallin laajennusosa, kun höyryveturit korvattiin dieselvetureilla. Veturitallin uudella puolella yöpyivät henkilöjunat ”Motti” ja ”Lättähattu”.

Veturitallit Rautatienkadulta päin katsottuna. Kuva Jussi Hokkanen

Veturitallilla oli töissä veturimestari, tallimiehiä, huoltomiehiä ja siivooja. Tällaisia nimiä löytyy muistista kuin veturimestari Viljam Valtonen, tallimiehistä Erkki Saarinen, Oiva Tuomisalo, Reijo Laulajainen, Reino Aarnio ja huoltomiehenä Kauko Railo. Laulajaisen vaimo ja Lyyli Hurskainen pitivät paikat siistinä. Erikseen oli vaihdemies omassa pikku mökissään radan varressa.

Kopin vasemman puoleiset raiteet veivät Saviniemeen Haminan Laivaus Oy:n sahalle, Nafta Oy:n öljysatamaan ja Marttilan Kiviteollisuus Oy:n tuotantolaitokselle. Kuva Tapio Keränen,1968

Monet saviniemeläiset muistavat Mannerheiminitien ylikäytävän ja puomit, jotka laskettiin alas aina kun juna meni. Vaihdemies hoiti vaihdetöiden lisäksi puomimiehen työt. Käsin hän veivasi puomit alas ja ylös, toimi siis myös puomimiehenä.

Kun veturitallit  liikenteen loputtua jäivät tyhjilleen, vanhan tallin puolella toimi syksystä 1981 alkaen Haminan kotiteollisuuskoulun kovien materiaalien osasto eli puu- ja metallityötilat. Tilat olivat käytössä usean vuoden ajan, kunnes Viipurinkadun varteen valmistui koululle uudet tilat. Syksyllä 1981 uuden tallin puoli oli vielä veturien käytössä.

Kaupunginarkkitehti Vesa Pohjola laati diplomityönään vanhan veturitallin käyttö- ja kehittämissuunnitelman v. 1994.
Veturitallit purettiin vuoden 2009 loppupuolella, kun veturitallin alue kaavoitettiin neljälle kerrostalolle.  Purkamista edelsi vilkas keskustelu tallien säilyttämiseksi. Selvityksen mukaan alueella asusteli erittäin uhanalainen perhoslaji, marunakätkökääriäinen, ja sen elinoloja veturitallin purkaminen parantaisi. Marunakätkökääriäisen elinympäristöjä tunnetaan enää ainoastaan Haminassa.
Paikalle rakennettiin kaksi veteraanitaloa.

Puukehyksinen lumiaura Etv-Rto 83 Haminan veturitallin ulkoraiteella v. 1980.

Lumiaura veturitallin vierellä. Kuva Jussi Hokkanen

Veturitalli oli melko surkeassa kunnossa oltuaan pitkään tyhjillään.  Kuva ennen purkamista v. 2009.

Jos pystyt korjaamaan tai täydentämään tietoja, kerro niistä kommenttilomakkeella. Mielenkiintoista olisi saada mahdollisimman paljon tarinoita talteen.